perjantai 15. huhtikuuta 2016

Philips Novosonic B6SF72A

Vuonna 1957 valmistettu Philips Novosonic B6SF72A kuului mallivuotensa korkeampaan hintaluokkaan. Radiovastaanottimen suorituskykyyn on panostettu sekä vastaanoton että äänentoiston osalta. Kansainvälisestä valmistajan nimestä huolimatta vastaanottimen on valmistanut Suomessa Oy Terate Ab, jossa Philips oli pääomistajana.


Kuuntele putkiradion ääninäyte tästä: Kanavasurffailua Philips B6SF72A:lla

Philips Novosonic B6SF72A eroaa ulkoasultaan selkeästi aiemmista vuosimallisarjoista, ja muotoilussa on aistittavissa jo 60-luvun tuulahduksia. Radion suoralinjaista muotokieltä on koristeltu kullatuilla messinkilistoilla. Kokonaisuutena vastaanottimen ulkoasu on varsin onnistunut.


Takakannen tyyppikilpi kertoo yksityiskohtia laitteen teknisistä ominaisuuksista.


Moniin muihin radiomalleihin verrattuna Philipsin koneisto on varsin monimutkainen ja teknisesti edistyksellinen. Koneistossa on runsaasti osia, mikä ei tee vastaanottimesta erityisen huoltoystävällistä. Sisätilaa hallitsevat kaiutinelementit, joista bassoelementti on verhottu kankaiseen pölysuojaan.



ULA-etuaste on Philipsin omaa tuotantoa. Siinäkin suurtaajuusvahvistimen ja sekoittajan roolissa on kaksoistriodi ECC85.

Keski- ja pitkäaaltovastaantotossa käytettävä ferroceptor -antenni, jonka asentoa voi säätää radion etupaneelista.



B6SF62A:n pääteaste on OTL-kytketty, jolloin pääteasteen ja kaiutinelementtien välissä ei ole päätemuuntajaa. Ratkaisu vaatii korkeaimpedanssiset erikoisvalmisteiset kaiutinelementit, jotta niitä voidaan ajaa suoraan pääteputkilta. Päätemuuntaja on yleensä putkipäätteen äänenlaatuun vaikuttava heikoin lenkki, jolloin päätemuuntajattomalla kytkennällä saavutetaan puhtaampi toisto. Tämän huomaa varsinkin bassopään sävykkäässä toistossa, jossa Philips suoriutuu erittäin hyvin.  

Virtalähteen verkkovirtamuuntaja

Philips B6SF72A:ssa on Philipsin korkeaohmiset kaiutinelementit, jotka on erityisesti suunniteltu toimimaan päätemuuntajattoman vahvistimen parina. Äänenlaatu on erittäin hyvä varsinkin bassopäässä, joka on sävykäs ja ulottuu matalalle.

Keskiäänien- ja diskanttien toistosta huolehtii Philipsin korkeaohminen kaksoiskartioelementti.


Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1957 (Radiomuseum). Sarjanumero: 58002

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
127, 220 ja 245 volttia. Tasasuuntaus putkella EZ80.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EF85, EABC80, EL84, EL86, EZ80 sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säädöt. Äänenvärin pikavalintanäppäimet (taustamusiikki, orkesteri ja puhe). Raudaton pääteaste, johon kytketty  Philipsin korkeaohmiset (800 ohm) basso- ja diskanttielementit (kaksoiskartio).

Ominaisuudet:
Näköviritysputki, levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Elektrolyyttikondensaattoreiden vaihtoa. Kontaktipintojen ja kytkimien puhdistusta.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Philips Novosonic B5SF62A

Philips B5SF62 kuuluu vuoden 1957 vuosimallisarjaan (Radiomuseum). Radion alkuperäisestä hintaluokasta ei ole tietoa, mutta varustelun ja sähköisten ominaisuuksien perusteella arvioisin sen kuuluneen korkeampaan keskihintaluokkaan.

Novosonic -termiä Philips käytti esitellessään radioteknisiä ratkaisuja, joilla valmistaja pyrki laadukkaaseen vastaanottoon ja äänentoistoon. Ja kuulostihan vieraskielinen termi hienolta myös mainoksiin ja muihin markkinointimateriaaleihin painatettuna.

Philipsin koneisto on tavanomaista monimutkaisempi, eikä osien määrässä ole säästelty. Kuuntelukokemuksieni perusteella koneiston monimutkaisuus vaikuttaisi korreloivan vastaanottimen suorituskyvyn kanssa - herkkyys ja selektiivisyys ovat erinomaisia.

Osasijoittelu noudattaa jälleen vakiintunutta rakennetta, jossa etuasteet sijaitsevat koneiston vasemmassa osassa, välitaajuusvahvistimet keskellä sekä pientaajuusosiot ja virtalähde koneiston oikeassa osassa. Radiossa on sisäänrakennettu ULA-dipoliantenni, joka riittää kuunteluun varsin hyvin.

Koneisto vasemmalta päin kuvattuna. Etummaisena ovat antenniliitännät, joista FM-liittimiin on kytetty radion sisäisen dipoliantenni. Alemmassa rivissä on AM-antenniliitäntä sekä maaliitäntä. Antenniliitäntärivistön vasemmalla puolella on virtalähteen 3x50 μF suodatinkondensaatori sekä ECC85 -kaksoistriodilla toteutettu ULA-etuaste suurtaajuusvahvistimineen.

Vastaanottimen koneiston oikeassa päässä ovat pientaajuusasteet sekä pien värjäämä verkkovirtamuuntaja. Tasasuuntaus on toteutettu EZ80 -kokoaaltotasasuuntaajalla.


Myös päätemuuntaja on saanut pikivärjäyksen. Matalaohminen bassoelementti on kytketty muuntajan toisiopuolelle. Ensiöpuolelta lähtevät vaaleanharmaat johtimet on kytketty korkeaohmiseen (noin 650Ω) diskantti-keskiäänielementtiin.


Kuvassa näkyvät putket vasemmalta lähtien: triodi-heptodi ECH81, pentodi EF89, pentodi EF85, kolmoisdiodi-triodi EABC80 sekä päätepentodi EL84. Keskellä ylhäällä näkyy EM80 -näköviritysputken pää.


ULA-etuaste on Philipsin omaa tuotantoa.

Äänentoistosta vastaavat kaksi Philipsin valmistamaa kaksoiskartioelementtiä. Bassoelementti on kahdeksantuumainen ja korkeaohminen diskanttikeskiäänielementti viisituumainen. Bassotoisto ulottuu melko matalalle ja on kohtuullisen napakka. Diskanttitoisto on heleä, verhoutumaton ja erotteleva.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1957 (Radiomuseum). Sarjanumero:88867

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot.

Käyttöjännitteet:
127, 220 ja 240 volttia. Tasasuuntaus putkella EZ80.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF85, EF89, EABC80, EL84, EZ80 sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säädöt. Viisi- ja kahdeksantuumaiset kaksoikartioelementit, joista korkeaohminen diskantti-keskiäänielementti on kytketty suodatinkondensaattoreiden kautta päätemuuntajan ensiöpuolelle.

Ominaisuudet:
Näköviritysputki. Ferriittianteni. Levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Äänenvoimakkuussäätimen huolto. Virityskoneiston FM-AM aaltoalueiden välisen valintamekanismin korjaus.

LÄHDE: Radiomuseum. B5SF62A. Luettu 8.2.2014. http://www.radiomuseum.org/r/philips_b5sf62ab_5_sf_62.html.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Salora Metropol 57

Salora Metropol 57 oli vuosina 1956-1957 esitellyn mallisarjansa arvokkain vastaanotin. Vastaanottimesta kehitettiin myöhemmin useampi vuosimalli, joista tämä on ensimmäinen. Verrattaessa seuraavan mallisukupolven Metropol 58:aan on ensimmäisen sarjan Metropol ulkoasultaan vielä perinteikäs ja runsaasti koristeltu. Herkkänä ja hyvä-äänisenä vastaanottimena Metropol on edelleenkin päivittäisessä käytössä.

Korkeiden äänten elementit on Metropolissa asennettu radion sivupilareihin. Kaiutinelementtien asettelulla toteutettiin 1950-luvun radiovastaanottimille tyypillistä 3D-sointia, jossa monofonista ääntä pyrittiin laajentamaan esimerkiksi äänen vaihetta muuntelemalla sekä erikoisilla jakosuodinratkaisuilla. Salora käytti pilarikaiutinratkaisustaan nimitystä loistotoisto.

Salora Metropolissa on antenniliitäntöjen lisäksi magnetofoni-, levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.


Vastaanottimen takapaneelissa on säilytystasku radion papereille, jotka ovat ajan saatossa kuitenkin kadonneet.


Metropol 57:n sisätilaa hallitsevat neljä suurikokoista kaiutinelementtiä. Järeät pääkaiutinelementit ovat englantilaisen Plesseyn valmistamia ja pienemmät diskantti-keskiääniset Goodmansin tuotantoa. Metropolin koneisto ja sähköinen kytkentä pysyi suurelta osin samanlaisena myös uudemmissa vuosimalleissa, Metropol 58:ssa ja 59:ssä.


ULA-etuaste on Telefunkenin valmistama, jossa suurtaajuusvahvistimena sekä itsevärähtelevänä sekoittajana toimii kaksoistriodi ECC85. Tässä vastaanottimessa alkuperäinen putki on korvattu venäläisellä putkella, 6N1P -kaksoistriodilla.

Antennilta etuasteeseen tuleva suurtaajuinen radiolähetys (joko AM- tai FM -moduloitu) johdetaan ensin ULA- tai AM -etuasteeseen, vahvistettavaksi. Etuaste on ensin viritetty taajuudelle, jota halutaan vastaanottaa (esimerkiksi Radio Suomi: 96.0 MHz).

Välitaajuusvahvistimien EF89 -vahvistinpentodit sekä kelakotelot.

FM- tai AM -moduloitu lähete sekoitetaan suurtaajuisten etuasteiden jälkeen vastaanottimen paikallisoskillaattorin välitaajuuteen, joka on joko 468 kHz (AM) tai 10,7 MHz (FM). Tämän jälkeen välitaajuus - joka nyt sisältää vastaanotetun radiolähetyksen - vahvistetaan välitaajuusasteissa, joissa vahvistinputkina on kaksi EF89 -pentodia (kuvassa keskimmäinen ja oikea putki).

Seuraavaksi 10,7 MHz tai 468 kHz välitaajuuksinen signaali (radiolähetys) tasasuunnataan ja ilmaistaan suhdeilmaisimessa, jossa operoi kolmoisdiodi-triodi EABC80 (kuvassa vasemmalla oleva putki). Ilmaisun tapahduttua radiolähete on taajuudeltaan laskettu alueelle, jonka ihminen voi astia.

Alun perin suurtaajuuksinen värähtely on nyt ilmaistu pientaajuudelle, joka siirretään pientaajuusasteen kahden esinvahvistinasteen, äänenmuokkauspiirien sekä lopulta EL84 -päätepentodien ja päätemuuntajan kautta kaiutinelementeille toistettavaksi. Näin lähetyksen vastaanotto ja ilmaisu on tapahtunut.

Oikella on päätevahvistimen päätemuuntaja, jolla päätepentodien (kaksi EL84:sta muuntajan vieressä) korkeaimpedanssinen ulostulo sovitetaan kaiutinelementeille sopivaksi.

Salora Metropol 57:n verkkovirtamuuntaja on suurikokoinen, sillä 9 putkinen koneisto vaatii virranantokykyä. Etualla näkyvä johdonpää kuuluu radion sisäiseen ULA-antenniin, eikä se ole yhteydessä muuntajaan, vaikka kuvasta voisi äkkiseltään näin tulkita.

Metropol on varustettu suurikokoisilla ja jämerillä Plesseyn kaiutinelementeillä, jotka soivat vakuuttavasti. Ääni on lämmin, pehmeä ja matalalle ulottuva  diskanttipään ollessa heleä ja siisti. Metropolin vuorovaihepääteasteesta lähtee reilusti puhdasta ja särötöntä ääntä.

Keski- ja korkeataajuudet johdetaan Goodmans'in laajakaistaelementeille 50 μF:n elektrolyyttikondensaattorin kautta. Metropol 57:n korkeiden äänten toisto on siisti ja verhoutumaton Salora Riviera 57:n tavoin.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1956. Sarjanumero: 49557 Aaltoalueet:
Lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 tai 250 volttia AC. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EF89, EABC80, ECC82, EL84, EL84 ja näköviritysputki EM80





Äänentoisto:
Korkeiden- ja matalien äänien portaattomat säätimet. Äänenvärinsäätöyksikkö viidellä valinnalla: puhe, soolo, jazz, basso ja orkesteri. Pääkaiuttimina kaksi Plesseyn 8 tuuman elementtiä sekä kulmissa kaksi Goodmans'in 5 tuuman keskiääni-diskanttielementtiä. Ensimmäisen asteen jakosuotimena 50 µF:n kondensaattori.

Muut ominaisuudet:
Hienoviritys lyhytaaltoalueilla. Vauhtipyöräviritys FM ja AM -aaltoaluilla. Etupaneelista säädettävä ferriittiantenni. Kaksiasentoinen kaistanleveyden (leveä, kapea) valitsin AM-alueilla. Lisäkaiutin-, levysoitin- ja magnetofoniliitännät.


Huoltotoimenpiteet:
Paperikondensaattorien ja elektrolyyttien vaihto. Katkenneiden ja arvojaan muuttaneiden vastusten metsästys ja vaihto. Kaiutinelementtien kunnostus.





tiistai 8. syyskuuta 2015

Luxor Ambassadör 3398W

Ambassadör oli ruotsalaisen Luxor -radiotehtaan ylimmän hintaluokan radiovastaanotin. Vuonna 1957 valmistettu putkivastaanotin edusti - ja edustaa edelleenkin - analogisen yleisradiotekniikan huippua. Monipuoliseen varusteluun kuuluu muun muassa lähes täydellinen lyhytaaltoalue, ferriittiantenni, monipuoliset äänenvärisäädöt, tehokas vuorovaihepääteaste sekä neljä korkealaatuista kaiutinelementtiä.

Vastaanottimeen kuuluvat aikakaudelle vakiintuneet levysoitin-, magnetofoni- sekä lisäkaiutinliitännät. Takakansi on ajan saatossa kärsinyt kosteudesta.

Ambassadörin kookas koneisto on osasijoittelultaan tiheä, mutta kuitenkin selkeä. Suurtaajuusasteet sijaitsevat radion vasemmassa kulmassa sekä pientaajuusasteet oikealla. Virtalähde on kookas (oikealla), sillä 9 putken koneisto vuorovaihepääteasteineen vaatii virranantokykyä.


Vasemmalla edessä on Telefunkenin valmistama ULA-etuaste. Tätä ECC85 -putkella varustettua etuastetta käytettiin yleisesti 1950-luvun putkiradioissa. 

ULA-etuasteelta oikealle päin siirryttäessä vastaan tulevat ferriittiantenni, välitaajuusasteiden kelakotelot, AM-kaksoiskondensaattori (etummaisen välitaajuusastekotelon takana), suurikokoinen päätemuuntaja, ULA-alueen foster-seeley -ilmaisimen kelakotelo (päätemuuntajan edessä oleva pieni pyöreä metallikotelo), tasasuunnatun verkkojännitteen kurisin (pienempi muuntaja), kuristimen takana pääteputket (2 * EL84) sekä aivan oikealla kookas verkkomuuntaja käyttöjännitevalitsimineen.




Yleisesti käytetyn suhdeilmaisimen sijasta Ambassadör -vastaanottimessa ULA-alueen ilmaisu tapahtuu foster-seeley -ilmaisimella, jota pidetään ominaisuuksiltaan suhdeilmaisinta hieman parempana.



Pääkaiutinelementteinä on kaksi Goodmansin kokoäänialueen elementtiä. Kokonaisuutena vastaanottimen ääni on miellyttävän täyteläinen ja lämmin. Keskiäänialue on erotteleva.

Diskanttielementteinä on Plesseyn valmistamat 6x4 tuuman elementit. Vaikka vastaanottimessa ei olekaan varsinaisia korkeaäänielementtejä, Plesseyn elementtien vaste korkeammilla taajuuksilla on varsin hyvä.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1957-1958. Sarjanumero: 74091

Aaltoalueet:
Kolme lyhytaaltoaluetta, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 150, 220 tai 250 volttia AC. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EBF89, EF80, EABC80, ECC83, EL84, EL84 ja näköviritysputki EM80

Äänentoisto:
Korkeiden- ja matalien äänien portaattomat säätimet. Pääkaiuttimina kaksi Goodmans'in kahdeksan tuuman elementtiä sekä sivuilla kaksi Plesseyn 4x6 tuuman laajakaistaelementtiä. Ensimmäisen asteen jakosuotimena diskanteissa 50 µF:n kondensaattori.

Muut ominaisuudet:
Vauhtipyöräviritys FM ja AM -aaltoaluilla. Etupaneelista säädettävä ferriittiantenni. Säädin, joilla radion sisäiset kaiutinelementit mykistetään ulkoisia kaiuttimia käytettäessä. Lisäkaiutin-, levysoitin- ja magnetofoniliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperikondensaattorien ja muutamien elektrolyyttien vaihto.